Blogi
Mistä syntyy uusi voima?
Moni tämän blogin lukija on herkkä vaistoamaan energioita: toisten ihmisten ja ympäröivän maailman. Välillä lähipiirin ihmisten tunteet ja energiat täyttävät kenttämme, välillä on tilaa aistia enemmän kollektiivista tunnelmaa.
Yhteinen juonne, joka kulkee tällä hetkellä halki yksilöllisen kokemusmaailman aina yleiseen maailmantilanteeseen asti on hajoaminen.
Maailmanpoliittinen järjestelmä murtuu. Yhteiskuntien taloudelliset perustukset rapisevat. Valtiorakenteet huojuvat.
Historioitsija Arnold J. Toynbee kuvaa sivilisaatioiden nousua ja tuhoa teoksessa Historia uudessa valossa (1946). Nousun ajuri Toynbeen ajattelussa on ihmisen luomisvoima. Kun sivilisaatio saavuttaa lakipisteensä, luomisvoima on ehtynyt ja sen tilalle tulee pyrkimys hallintaan, kun suureksi kasvanutta rakennelmaa yritetään pitää kasassa.
Jos yhteiskunnalla ei ole vahvaa henkistä ja eettistä perustaa, alkaa nopeasti viimeinen vaihe, jota Toynbee kutsuu hajoamiseksi. Kiinnostavaa Toynbeen ajattelussa on se, että hän näkee hajoamisen ennen kaikkea sielullisena prosessina, ei vain ulkoisen maailman sortuvana korttitalona.
Miten hajoava sivilisaatio näkyy sielussamme?
Siten, että elämällä ei tunnu olevan enää käsikirjoitusta tai kiintopistettä, tarkoitusta ja suuntaa. Ei ole yhteisöllisiä rituaaleja, jotka merkitsevät ajankulkua. Aitoja siirtymäriittejä elämänvaiheesta toiseen ei ole ja ne, joita ylläpidämme, tuntuvat oudon pinnallisilta. Hajoaminen tuntuu ahdistukselta, jonka lähdettä on hankala tunnistaa ja joka ympäröi meidät kuin ilma.
Toynbeen mukaan ihmiset ratkovat ahdistusta eri tavoin: osa luo haavekuvan menneisyyden kultakaudesta, osa futuristisen fantasian. Osa yrittää tarttua filosofian ja älyn keinoin tilanteeseen. Mutta näissä kaikissa ongelmana on, että sielullista kriisiä yritetään ratkoa puuhailemalla ulkoisessa maailmassa.
Toynbeen mukaan vain kääntyminen sisäänpäin, matkaamalla makrokosmoksesta mikrokosmokseen voi ratkaista kriisin, jonka perimmäinen syy on luomisvoiman ehtyminen.
Pysähdytäänpä tässä kohdassa
Näin nelikymppisenä naisihmisenä on tullut jo koettua monenlaisia nousu- ja laskukausia elämässä. Samoin omassa luomisvoimassa. On tullut luotua romaani, kappaleita ja sanoituksia itselle ja bändille, perhe, yritys ja ohjausmenetelmä.
On myös aikoja, jolloin mitään ei irtoa ja omia touhuja katsoo epäonnistumisen linssien läpi.
Luomisvoima on elävää energiaa, se nousee ja laskee. Rajattomaan kasvuun pyrkivät vain syöpäsolut ja haitalliset bakteerit.
Ja ihmiset.
Tai se osa meissä, joka on omaksunut sivilisaation rajattoman kasvun ihanteen. Ensimmäisessä sivilisaatiossa Sumerissa rakennettiin uusi, aina entistä isompi temppeli vanhan tilalle joka sadas vuosi.
Luonnollinen voima meissä kuitenkin on syklinen. Se elää, kuolee ja syntyy uudestaan.
Tästä kertoo lukuisat myytit, joita emme enää tunne tai ymmärrä niiden merkitystä. Jeesus oli kuoleva ja ylösnouseva hahmo, kuten varhaisemmat Osiris Egyptissä tai Inanna Sumerissa.
Uusi voima syntyy, kun löydämme sisältämme ne osat meistä, jotka sivilisaatio on aiemmin pitänyt kätkössä. Silloin hajoaminen ei merkitse vain kaaosta, vaan tilaisuutta.
Ja tilaisuus merkitsee myös tilausta.
Itsetuntemuksen lisääminen ei ole vain itseämme varten, vaan se on tulevaisuuden taitojen kehittämistä. Taitojen, joille on tarve ja tilausta. Tulevaisuudesta kantautuvan tilauksen kuulet sisälläsi kutsumuksena, kutsuna.
Jos haluat löytää energian, joka on avain luomisvoimaasi juuri nyt, voit aloittaa Sielukas ura- kartoituksesta. Edelliseltä asiakkaalta sain upean palautteen: "Sait äärimmäisen hyvin kiinni tunteestani ja 'ongelmien ytimestä'... Ihan kuin olisit nähnyt sieluuni."
Uuden voiman synty alkaa hiljentymisestä. Sielukas ura -palveluissa asetutaan kuuntelemaan sielun ääntä muun muassa meditatiivisen kirjoittamisen ja kehon tuntemusten havainnoimisen kautta. Näin hahmottuu oma ydinolemus, elämäntehtävä ja uusi suunta myös työhön.