Blogi
Runoilijattaret ja intohimon kääntöpuoli
Tiesitkö, että maailman varhaisin nimeltä tunnettu kirjailija oli Inannalle omistautunut papitar?
Enheduanna oli sumerilainen ylipapitar, joka ”virkatyönsä” ohessa kirjoitti Inannalle eeppisiä runoja ja hymnejä 2200-luvulla ennen ajanlaskun alkua.
Runot kuvaavat voimakastahtoista jumalatarta toteuttamassa kosmista suunnitelmaansa, mutta niissä kuuluu myös kirjailijan oma minuus ja henkilökohtainen suhde Inannaan. Tämä oli murros teologisessa ajattelussa. Enheduanna teki suhteesta jumalaan persoonallisen, yksityisen. Samalla hän kohotti Inannan muiden jumaluuksien yläpuolelle.
Mielenkiintoista on, että myös antiikin runouden suuren nimen Sapfon runot olivat dialogia Afroditen kanssa. Afrodite ja Inanna kuuluvat molemmat Venus-myyttien rihmastoon.
Venus-myyttejä voi ajatella sivilisaation moottoreina, intohimon ja kunnianhimon energioina. Mutta niillä on myös toinen puoli. Venus-myyttien yksi peruselementti on matka manalaan, pimeyden maahan.
Muinaiset runoilijattaret ymmärsivät jumalattaren kääntöpuolen. Heidän teksteissään jumalatar ei ole herttainen olento, vaan myös aggressiivinen ja tuhoava.
Nykykulttuurissa, joka arvostaa tuottavuutta, aktiivisuutta ja elinvoimaisuutta, on tärkeää oivaltaa Ereshkigalin, Inannan kaksoissisaren ja manalan kuningattaren, arvo ja merkitys. Intohimon kanssa kulkee aina vastavoima: kuolema, suru ja elämän lainalaisuudet. Niiden kohtaaminen on avain korkeampaan tietoisuuteen.
Oman aggression ja tuhovoiman kohtaaminen ja muuntaminen elämää palvelevaksi on myös välttämätöntä, mikäli aiomme kohota oman elämämme (ja ajan myötä laajemman yhteisön) johtajuuteen.
On vapauttavaa, kun manalan voimat muuttuvat jarrusta ja vastustajasta elämän tukijalaksi.
Vuoden vaihteessa alkaa kirjallisuusterapeuttinen ohjaus Rakkauden jumalattaren kasvumatka, jonka olen luonut piilevien voimiesi elvyttämistä ja haltuunottoa varten.
Papitar Enheduanna oli teologisen murroksen johtaja. Sapfo haastoi persoonallista rakkautta ilmaisevilla runoillaan aikansa auktoriteetit, joiden mielestä runoilijoiden tehtävä on ylistää sotasankareita ja muita suurmiehiä.
Tosiasiallinen johtaja ei ole se, jolla on kiiltävimmät arvomerkit, vaan se, joka uskaltaa asettua vuoropuheluun näkymättömän kanssa ja tuoda sieltä esiin jotakin uutta. Kun käytämme johtajuutta sydämeen ankkuroituneina ja tarkalla erottelukyvyllä, se hyödyttää koko yhteisöä.
Mikä tehtävä odottaa sinua, kun astut johtajuuteesi?
Varaa ilmainen tutustumisaikasi kurssisivun kautta.